Pehmoinen perheeni

Koska en halua että blogini keskittyy vain yhteen asiaan ja haluan jorista yleisiä asioita niin tässä välissä esittelen karvaiset lapseni eli pehmoisemman perheeni. Perheeseeni kuuluu kahden ihmisotuksen lisäksi kolme venäjänsinistä kissaa, jotka ovat iso osa tätä kotia, sillä nämä kissat ovat kaikessa mukana. Milloin ollaan olkapäällä katsomassa tiskikoneen täyttöä, tungetaan pyykkikoneeseen repimään sukkia kuivumaan (tai leluiksi, kuten nämä luulevat), laittamassa ruokaa meidän kanssa jne. Siis mukana ollaan perheen elämässä niin hyväsässä kuin pahassa.

Muutaman sanasen haluan mainita venäjänsinisestä rotuna eli venäjänsinisen kissan historia on Venäjällä, jossa siniset kissat ovat olleet onnen tuojia ja kotien kaunistuksia. Sinisiä ja vihreäsilmäisiä kissoja ovat hovissaan pitäneet lemmikkeinään Venäjän hallitsijatkin kuiten tsaari Nikolai I 1800-luvulla.

Merimiesten mukana venäjänsininen kulkeutui 1800-luvun lopulla Englantiin jossa kissoja kasvatettiin, mutta sininen brittiläinen lyhytkarva vei voiton venäjänsinisestä ja kasvatus hiipui hiljalleen. Kasvatustyö alkoi kuitenkin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa ja Tanskassa ja Pohjoismaissa aktiivinen venäjänsinisen kasvatus alkoi 1940- ja 1950-luvuilla.

Venäjänsininen on viehättävä kissa sekä ulkonaisilta ominaisuuksiltaan että luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti jäntevä ja voimakas. Venäjänsininen liikkuu joustavasti ja notkeasti, eikä meidän perheessä kissa ole koskaan vahingossa tiputtanut mitään retkillään kirjahyllyssä tai muualla. Sininen, hopeaan vivahtava turkki ja vihreät silmät ovat vangitseva kokonaisuus joka on vallannut olemuksellaan sydämemme. Parasta venäjänsinisessä on kuitenkin luonne. Kissa on älykäs ja seurallinen, samaan aikaan herkkä ja rohkea, mutta kuitenkin harkitseva, utelias ja arvokas. Venäjänsininen on kuitenkin kissa isolla K:lla ja kaipaa omaa tilaa ja mahdollisuutta kissamaiseen käytökseen, itsenäinen luonne kun on. Kuitenkin nämä kissat kiintyvät syvästi omaan perheeseensä ja rakkautta osoitetaan puskemalla ja kehräämällä. Oman rakkaan ihmisen syli on paras paikka hellyyshetken iskiessä.

Siispä karvalapsiin. Nyt kaksivuotias Killi on talon ensimmäinen kissa, oikea kollien kolli. Poika tuli meille sijoitukseen ja matkan varrella tapasi muutaman ihanan tyttösenkin, joten sukua on jatkettu ja lapsia saatu. Nyt leikattu Killi on luonteeltaan tosi herkkis, vaikka luuleekin että ulkomaailmalle pitää kovista esittää. Mieheni syli on maailman paras paikka ja siinä voi vaipua pikkukissaksi jälleen.

Killi the Kolli

Killi the Kolli

Leevi on perheen kakkoskissa, jonka alkuperäisenä ajatuksena oli olla kaveri seuraa kaipaavalle Killille. Leevi on kuitenkin hieno kissa ja komea kolli herätti huomiota laajalti ja lopulta Leevi olikin hyvää poikaystäväainesta. Siispä talossa oli toinen siitoskolli jolle siunaantui ihania lapsosia. Leevi on luonteeltaan kaikkien kaveri ja häslä. Jos kukaan muu ei jaksa säätää, niin Leevi säätää muidenkin puolesta. Poika on mamman vauva ja mamma taitaa olla pojankin silmäterä. :P Lerpan motto on “mitä ylemmäksi sen parempi” eikä ole yllätys että viisikiloinen kollinrötkäle makaa olkapäällä ja taivastelee vielä ylemmäksi.

Leevi

Leevi

Inari on ihana pikkuinen tyttömme joka sulattaa suloisella olemuksellaan kaikkien sydämet. Tyttö on maailman rauhaa rakastava, utelias ja kaikessa mukana oleva sympaattinen tapaus. Inari rakastaa meitä ja kissakavereitaan koko sydämestään ja se osataan näyttää kokonaisvaltaisesti. Yölliset purinahetket kainalossa ovat rutiini johon olemme saaneet tottua Inarin meille tultua. Inari on Killin tytär joten samaa sukua talossa on kaksin kappalein.

Inari

Inari

Jokainen otus on iso osa kokonaisuutta, enkä osaisi kuvitella että joku pala puuttuisi. Inari on meillä sijoituksessa, joten tulevan vuoden aikana perheeseemme saadaan kissalapsia (en malta odottaa). Siinä kohdassa blogi muuttuu hetkellisesti pentublogiksi, mutta kuka voisi kissavauvoja vastustaa.

Niitä hetkiä..

Niistä hetkistä. Rakastan sinisiä hetkiä, talvea en niinkään, etenkään täällä kummallisen talven omaavassa Turussa, mutta niitä hetkiä. Taivas ja kaikki maailmassa näyttävät täydellisen sinisiltä. Koskemattomilta. Vaarattomilta.

Niinä hetkinä tekisi mieli pysäyttää maailma ja laittaa se purkkiin, edes pieni palanen. Piskuinen vain, jotta kesää varten olisi jotain talvestakin säästössä. Ja sitten voisi kesää säästää myös kun talven on purkista käyttänyt.

Ehkä  kirjoittaminen vastaa purkkiin säilömistä. Ainakin yritetään. Niitä sinisiä hetkiä laittaa talteen. Ajatuksia, elämää, vaatteita, tapahtumia ja kissoja.

Siis mukaan saattaa eksyä myös kissoja sillä nekin ovat sinisiä. Vaikkakin vilkkaita sinisiä talvipäivän hetkeen verrattuna.