FAQ Inari

Syntynyt: kevään lapsi mä oon!

Motto: Talossa ei koskaan voi olla liikaan kissaneitiä.

Luonne: herttainen, ihana, maailmaarakastava, lempeä, kehräävä ja huomionkipeä

Kiinnostuksen kohteet: lelut, kehrääminen, puskeminen, kaikessa mukana oleminen, leikkiminen, nenän lyttyyn puskeminen, lelut, oma silakka

Harrastukset: tarkkailu, leikkiminen, juokseminen, kehrääminen, huomionhaku keinolla millä hyvänsä, mamman rakastaminen

Erisyistaidot: tassuttaminen maanisen katseen kera niin että iho on rikki ja siltikään mua ei raaskita ajaa pois

Lempinimet: Inkku, Pinkula, Pinkkunen, Söpsykkä, Neiti, Inkula, Vaavi, Mamman kultanen, Kulta, Isomahasimasuu

Inari-pimpulainen

Inari

Ja sitten saapui kotiimme Inari.

Inari pienenä

Olin haaveillut kissaneidistä jo hetken aikaa. Olisi ihana saada neitimäinen tasapainottava tapaus kahden kissaäijän rinnalle.. ehkä taloon olisi myös kiva saada pentuja ja kokea tiineys, synnytys ja pentuaika. Siispä päätös oli tehty ja yhden Killin tyttöystävän lapsukainen tuli meille. On jotekin erityisen ihanaa että tyttömme Inari (FIN*Hana-Bi Inari No Kami) on Killin tytär, isä ja tytär saman katon alla, näkee suvun jatkuvan.

Inari on neiti isolla N:llä, mutta toisaalta tyttö on ihan jotain muuta kuin diiva ja ylineiti. Inari on lauman päällikkö leikkaamattoman naaraan varmuudella, mutta silti solidaarinen ja symppis tapaus. Inari on molempien poikien kaveri, kummankin kanssa juostaan ja peuhataan, leikitään ja viiletetään minkä keretään. Kolmas karvapalleromme ei paljoa laumamme rutiineja muuttanut, kolmannen kissan taloon tulemista tuskin huomasi arkirutiineissa ja ilohan tuollaista pientä prinsessaa on katsoa.

Inari vuoden ja 3 kk ikäisenä

Ja totta kai Inari on kietonut meidät tassunsa ympärille, aivan kuten Leevi ja Killikin. Meidän pieni tyttönen, prinsessa ja vaavi.

Inari saapui meille kesäisenä päivänä, Inarin päivänä. Tutustuminen poikiin sujui hyvin, mitä nyt normaalia pientä ihmettelyä suuntaan ja toiseen ja syliin nukahtamista. Inarin kavaessa vaavista neidiksi pienen tytön kauneus ja luonne ovat jättäneet lähetmättömän vaikutuksen laumaamme ja moneen muuhunkin. Inari on kooltaan keskikokoinen, ehkä joku luokittelisi hänet pieneksi, mutta se ei tyttöä haittaa. Poikien kanssa painiessa tytöstä on kehittynyt vahva ja vankka, lihaksikas ja elegantti. Ja tasapainoinen.

Näyttelyssä

Inari on mamman tyttö.. vaikka kyllä herraspuoliskokin kiva on, mutta mamma on se ykkönen, ja kivahan se ykkönen on olla. Inari tulee yöllä rinnan päälle nukkumaan, kehrää ja leipoo, puskee nenää niin että se on vinossa seuraavana päivänä ja osoittaa monin tavoin kuinka rakkaita me ihmiset hänelle olemme. On ihana tulla töistä kotiin kun Inari juoksee ovelle vastaan moikkaamaan ja pusimaan mammaa. Toki jos olen ollut pidempään poissa, vaikkapa reissussa niin palatessa ensin juostaan vastaan ja sitten huomataan että olen ollut koko viikonlopun poissa ja loppu päivä meneekin hyvin loukkaantuneissa merkeissä, onneksi anteeksi kuitekin saa ja illalla voidaan tulla nenää puskemaan.

Näyttelyissäkin Inari on käynyt. Ihan maailman mukavinta hommaa se ei ole ollut Inarin mielestä, mutta mamman käsissä on kuitekin ollut hyvä olla ja näyttelypäivät ovat menneet hienosti. Näyttelyissä Inari tykkää ihmetellä asioita, kurkkiä häkistä uteliaana.. samaa luonnetta on kotonakin: vieraiden tullessa Inari tulee ihmettelemään kuka tuli ja yleensää häärää lähettyvillä ja lopulta ollaan kuin mitään vieraita ei ikinä olisi ollutkaan, ollaan vaan normaalisiti kotona.

Omaa sukuaan Grrr..

Inari on siis rohkea tyttö, sopivalla itsevarmuudella varustettuna. Kaunis ja kultainen niin luonteeltaan kuin ulkoiseltan olemukseltaan. Inari sulattaa sydämet. Mamman vauva hän on, meidän vaavi.