Kuulumisia

Pennut ovat jo isoja tyttöjä ja poikia. Jokainen on ylittänyt jo reilusti 1000 g rajan ja lapsoset tuntuvat kasvavan kohisten. Ruoka maistuu. En muistanutkaan kuinkan paljon ruokaa pennut syövät! Ne tuntuvat olevan kuin teini-ikäisiä poikalapsia, joilla on aina nälkä.

Inari ja Daisy jaksavat hoitaa pentuja hyvin. Enää mammat eivät näytä kokevan niin voimakasta riippuvuussuhdetta pentuihin, vaan leikkimistä, riehuntaa, tutkimista ja maailman kaikkien ihmeyksien löytämistä katsellaan hyvin suopeasti ja opastaen. Siltikin pennun hieman hätääntyneen vinkaisun kuuluessa emot juoksevat paikalle auttamaan hädänalaista. Yleensä hätähuuto on kuitekin tarkoittanut vain turhan rajua painimatsia.

Nämä lapset ovat olleet erityisen ihania. Jokaiselle pienelle alkaa tulla näkyviin oma persoonansa. Pennut ovat erittäin sosiaalisia ja vieraitakin ihmisiä mennään eteiseen vastaan häntä pystyssä. Kaikkeen uuteen suhtaudutaan mutkattomasti ja uteliaasti. Leikkihetken jälkeen kömmintään ihmismamman tai -isukin syliin ja siinä on hyvä ottaa vastaan hellitteyjä ja nukahtaa. Yöllä kömmitään peiton alle  ja painaudutaan vasten mahaa tai selkäpuolta. Rakkaat lapset!

Piupa, Liinu ja Hupu

Sama kolmikko

Leenu nukkuu varamamma Daisyn kanssa

Inkilee-kolmikko yhteisillä päikkäreillä

 

*rumpujen pärinää* …ja pennut ovat omenoita!

On vihdoin aika julkaista ensimmäisen Inkilee-pentueen nimet. Tykkään teemoista, joten oli luonnollinen valinta että nimeän pentueet jonkun teeman mukaan, enkä lähde perinteiselle aakkoslinjalle.

Ensimmäisen Inkilee-pentueen teema tulee ajankohdasta jolloin Inari ja Miku tapasivat. Oli syyskuun puoliväli ja syksy näytti parhaimpia puoliaan. Oli vielä valoisia päiviä, hieman vihreää mutta illoissa alkoi olla jo selvästi syksyinen tuoksu ja ilmassa kirpakkuus. Mitä asioita rakastan syksyssä eniten – rakastan sitä mitä kesä on meille antanut, satoa, marjoja, hedelmiä, juureksia. Ja mikä on syksyn kohokohdista? Ensimmäisen kesän kasvattaman omenan puraisu – oi, kotimaiset omenat ovat yksi syksyn parhaista anneista. Siispä Pienet saivat nimensä omenoiden mukaan. Nimen alla on pieni kuvaus omenalajikkeesta minkä mukaan nimi on annettu.

Inkilee Huvitus eli Hupu
Huvitus on yksi vanhimpia suomalaisia omenalajikkeita. Se on lähtöisin proffessori Sahlbergin kuuluisasta Huvituksen hedelmätarhasta 1800-luvun lopulla. Maku on hyvä, imelänhappoinen. 

Inkilee Huvitus eli Hupu (Kuva: Marianna Ripatti)

Inkilee Punakaneli eli Leenu
Värikkäin ja suosituin kaneliomenamme. Maku voimakkaasti kaneliarominen.

Inkilee Punakaneli eli Leenu (Kuva: Marianna Ripatti)

Inkilee Valkea Kuulas eli Liinu
Valkea kuulas on (Transparente blance, Papirovka) baltialainen lajike, jota viljellään lähes kaikissa maissa. Maku raikkaan happoinen, lievästi aromaattinen.

Inkilee Valkea Kuulas eli Liinu (Kuva: Marianna Ripatti)