27. helmikuuta

Inkilee kissalassa on tapahtunut kaikenlaista pientä muutosta viimekertaisesta päivityksestä. Elo on ollut varsin mukavaa, paukkuvat pakkaset on ohitettu ja ensimmäiset viitteet keväästä ovat olleet havaittavissa. Aurinko näyttäytyy ja maalaa maiseman kauniiksi. Tuntuu että aikuiset kissatkin alkavat heräämään talvihorroksestaan ja aktivoituvat valon määrän lisääntyessä. Myös me ihmiset alamme hiljalleen heräilemään horroksestamme.

Liinun (Valkea Kuulas) nukkumistyyli

Lapset ovat kasvaneet ja kaunistuneet. On ihmeellistä miten (kasvattajakollegani sanoin) “pienestä syntymässään kovin hiiren näköisestä rääpäleestä voi muutamassa kuukaudessa kasvaa iso pieni oikea kissa”. Kaikki pennut ovat vielä hetken aikaa kotona. Nautimme joka hetki niiden seurasta. Menoa riittää, asuntomme on kuin paraskin kiitorata kun juostaan olohuonesta makuuhuoneeseen, makkarista, kettiöön josta taas olkkariin ja työhuoneeseen. Ravia piisaa ja vauhti vain kasvaa. Ihania lapsia. Kaikesta riehumisesta väsähtäneinä voidaan nukahtaa isäntäväen syliin tai tulla muuten vain halimaan ja pusittelemaan. Kehräys ei näiltä pieniltä lapsilta lopu.

Nelikon ruoka-aika

Piupa (Hana-Bi Biutiful) osaa poserata

Olen erittäin ylpeä ja onnellinen kaikista pennuista, niin Inkileen omenoista kuin Hana-Bi Biutifulista. Jokaisesta kissalapsesta on kasvanut kaunis nuori kissa. Pennut ovat erittäin sosiaalisia ja rohkeita. Ne eivät arastele vieraita ihmisiä vaan kaikkia tullaan hetken päästä tutkimaan häntä pystyssä ja katsomaan olisiko tästä uudesta henkilöstä kivaksi leikittäjäksi tai sopisiko syli päiväunien ottopaikaksi. Luonteeltaan ne ovat reippaita ja suloisia, voimakkaasti ihmiseen kontaktia ottavia valloittavia sinisiä kissoja. Varsinaisia luttanoita.

Meidän luttana Hupu (Huvitus)

Isoin muutos laumassamme tapahtui kuin Inari viikko sitten torstaina steriloitiin. Hieman haikein mielin, mutta silti tyytväisenä vien Inarin eläinlääkärille, josta rouva palasi kastraattina. Inari on hyvin hormonaalinen kissa, joka kiimat ovat olleet todella voimakkaat. On helpotus itselle, mutta varmasti myös Inarille saada vapautus kiimoista ja päästä elämään tasaisempaa elämää vailla toistuvaa poikakissojen huutelukonserttoa. Inari on ollut erinomainen emo kahdelle pentueelle (Hana-Bi Runo pentue ja Inkilee Omena pentue). Inari on hoitanut lapsena erinomaisesti, hoivannut heidät alusta loppuun saakka heinosti, opettenut saalistuksen ja leikin taidon ja opastanut ja ohjannut pennut hyvän elämän alkuun. Inari on suorastaan hehkunut onnellisuutta ollessaan emona ja sitä on ollut ihmismammana ihana seurata. Kiitos Inari pennuista, emona olosta ja ihania ansaittuja kastraattipäiviä! Kiitos Mariannalle ihanasta Inarista, meidän kodin kuningattaresta.

Leenu (Punakaneli) sylissä

Liinu (Valkea Kuulas) somana

Ennen uusiin koteihin muuttoa ja niiden valloitusta (tarkoitan totta kai sitä, että pieni sininen lumoaa hetkessä uuden perheensä ja sen jälkeen sydämessä on tassumuotoinen jälki) käymme pentujen kanssa kokeilemassa miltä tuntuu käydä näyttelyssä. Olemme koko katraan voimin menossa tulevana sunnuntaina Kirkkonummelle URK:in näyttelyyn kokeilemaan mitä tuntuu. Jännä päivä!

Hupu (Huvitus) nauttii sylittelystä

Hupu (Huvitus) on komea pikkukolli. Lupaava poika ja meidän sydäntensärkijä.

Nautimme pennuista todella paljon, mutta väistämätön tosiasia on se että pian on heidän aika lähteä ihaniin koteihin joissa heitä odotetaan innolla. Miten hiljaista meille tuleekaan kun lapset muuttavat maailmalle?