Leevi – ikuinen pikkupoika

Talossa on siis kolme kissaa, joista se toinen tapaus on Leevi (FIN*Hana-Bi Estrade Burton). Leevi saapui luoksemme reilun puolen vuoden kuluttua siitä kun Killi tuli meille. Leevi tuli syystä että Killi oli niin läheisriippuvainen ja seurankipeä että ajattelimme kissakaverin helopottavat Killiä ja kaverit saisivat seuraa toisistaan. Siitä se ajatus sitten lähti.

Leevi oli jo pentuna todella reipas tapaus, jolla riitti energiaa ja puuhaa vaikka muille jakaa. Leevi kiipesi ja hengasi olkapäällä, hyppi ja pomppi ja riehui kuin mikäkin. Ja aina pojalla oli Leevimäinen (vrt. Lassi ja Leevi) pilke silmäkulmassa. Jo kasvatuskodissa Leevi oli juuri sellainen mitä Leevin kuuluu ollakin ja eipä montaa hetkeä tarvinnut ensitapaamisen jälkeen miettiä muuttaisiko Leevi meille vaiko eikö.

Siispä toinen pieni sininen karvapallero saapui taloomme ja valloitti olemuksellaan sydämet. Tosin Killin sydän jäi ensialkuun valloittamatta, sillä Killi luuli että Leevi on hänelle tuotu tyttökissa ja yritti tarmokkaasti astua Leeviä monta päivää. Onneksi Leevi oli itsekin tarmokas tapaus ja Killin lähentely-yritykset eivät onnistuneet. Lopulta Killi ymmärsi yskän ja tajusi että Leevi on poika. Siis POIKA!! Herran jestas sitä vääryttä minkä Killi kohtasi (ainakin omasta mielestään) ja suuren virheensä tajuttuaan poika oli meille erittäin loukkaantunut ja asui sohvan alla kolme päivää huokaillen loukkaantuneena. Sohvan alta poistuttiin ainostaan syömään ja vessaan, muutoin meillä oli hyvin dramaattinen ja draamantajiunen kissa lepyteltävänä.

Tosin Killin lepyttämiseen ei juurikaan jäänyt aikaa sillä miellä oli vilkas ja huomionkipeä Leevi talossa, jonka kanssa puuhatessa ja häneen tutustuessa aika meni leppoisasti.

Leevi pienenä ja energisenä

Leevi pienenä ja energisenä

Kuten tapana on, Leevi kasvoi vauhdilla ja kaikki ruoka ja koska vaan maistui hänelle. Energiaa riitti ja pojista kasvoi kaverit, Killi oli Leevin idoli ja äidin kaipuuta helpotettiin lussuttamalla Killin mahaa ja kylkeä (jota Leevi tekee edelleen). Leevistä kasvoi komea poika, ystävällinen, utelias ja herkkäkin. Mamman poika, sillä mamma on se ykkönen, herrapuolisko tulee hyvänä kakkosena. Ja mamman poika alkoi keräämään huomiota osakseen. Ensinnä Leevi bongattiin näyttelyssä. Leevin kanssa näyttelyissä käyminen on kivaa, sillä poika suhtautuu toimintaan rennosti ja turhia stressaamatta. Pojalla on selvästi lavakarismaa joka ei ole jäänyt huomaamatta. Hupaisinta on että poika sähisee näyttelyissä muille venäjänsinisille ei muiden rotuisille kissoille – siniset on kilpakumppaneita ja  niitä pitää vähä dissata. :D

Leevi ja Killi kavereina

Leevi ja Killi kavereina

Mutta siis bongaamiseen jäätiin. Leevin komea olemus ja lungi luonne herättivät huomiota ja kiinnostusta, joten meidän pikkupojalle sovittiin myös muutamat treffit ihanien naisten kanssa. Treffit sujuivat varsin hyvin ja tuloksena oli kaksi pentuetta, ihan riittävästi suomen kokoisessa maassa ja tällä kissapopulaatiolla. Näiden naisten tapaamiseten jälkeen poika valitettavasti joutui puukon alle ja pääsi eroon testosteroinipussukoistaan. Leevi oli kollina muutoin hyvin rento tapaus; ääni oli hetoa piipatusta eikä poika olostaan paljoa stressannnut, mutta kun poika kusi ja sitä tuli vaikka kuinka. Killikin aikanaan merkkasi, pieniä pissoja ja melko harvoin. Leevi kusi melkeen joka päivä ja lammikot olivat monta desiä – pissaa valui sohvalta lattialle. Huh, pyykkikone lauloi meillä ahkerasti laulujaan, sillä joka päivä joku sohvatyyny oli pissattu. Onneksi pissaminen loppui sinä samaisena päivänä kun poika leikattiin. Jälkeenpäin ajatellen homma oli kyllä aikamoista pissarallia.

Leevi on siis perheen häsä. Poika joka on aina menossa, aina ensimmäisenä tutkimassa juttuja, ovella vastassa (tosi sitten saatetaan hetkeksi juosta sängyn alle piiloon) ja muuten vaan mukana menossa. Pojalla riittää energiaan kuin pienessä kylässä, tosin menon puolesta nukutaankin ihan mukavasti. Paras nukkumispaikka on sängyssä mamman vieressä tai sitten polvitaipeessa. Onneksi hyvä kompomissi on keksitty ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu löydetty ja nyt nukutaan donitsipesässä joka on mamman puolella sänkyä sängyn laidalla. Muuten minä tai herra potkittaisiin kissoja yöllä tai sitten kukaan ei nukkuisi.

Leevi ei ole sylikissa, mutta huomiota ja rakkautta osoitetaan silti puskelmalla, ja puskemista tehdäänkin paljon ja autuaasti. Lisäksi päivittäin pitää saada riittävä määrä silitystä, hellyyttä ja leikkimistä, muuten hommasta ei tule mitään, ainakaan Leevin mielestä. Leevi on perheen energiapakkaus ja ilopilleri, rakas kissa jonka rentoudella ja kaiken hyväksyvällä asenteella meidän ja vieraiden sydämet ovat leppyneet tälle hurmurille. Leevi on luonteeltaan kuin ikuinen pikkupoika ja sitä hän taitaa ollakin. Mamman pikkupoika.

Komea Leevi

Komea Leevi

Comments are closed.